Hautaan siunaaminen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Hautaan siunaaminen

Läheisen ihmisen kuollessa suru varjostaa arjen. Myös oman elämän rajallisuus tulee vastaan. Luopumisen hetkellä voimme jättää niin oman kuin kuolleen läheisenkin elämän Luojan käsiin. Jeesus on ylösnousemuksella voittanut kuoleman ja avannut meille tien iankaikkiseen elämään. Kristinuskon kautta meillä on toivo jälleennäkemisestä.
Jeesus sanoo: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan." (John. 14:1-2)

Surun keskellä tärkeää on ystävien ja läheisten tuki. Myös seurakunnan työntekijät ovat käytettävissä niin hautajaisten suunnitteluun ja toteutukseen kuin muunkinlaisen tuen tarpeeseen.
Hautajaiset antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena voidaan saattaa läheinen viimeiselle matkalle. Poisnukkunutta läheistä voi hyvästellä tutuin virsin ja raamatunkohdin. Yhteisessä rukouksessa pyydetään Luojalta voimaa kaipaukseen ja suruun.



Merkitys
"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh.11:25–26) Kuulemme nämä vaikuttavat Jeesuksen sanat hautajaisissa. Ylösnousemus tuo toivoa kuoleman hetkeen. Jeesuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta meillekin on valmistettu sija taivaan kodissa.

Kasteessa otsaamme piirrettiin ristinmerkki. Ristinmerkki seuraa meitä elämämme ajan, ja risti johdattaa meidät elämän lopulla hautajaisissa myös kuoleman rajan yli. Se on elämän merkki, joka johdattaa meidät Jumalan luo. Saamme turvallisin mielin jättää itsemme ja läheisemme Jumalan huomaan. Kasteessa annettu lupaus kantaa niin elämässä kuin kuolemassa.



Tilaa surulle ja jäähyväisille
Hautaan siunaaminen on tärkeä omaisille lohdutuksen ja surusta toipumisen kannalta. Omaiset ja muut läheiset rukoilevat kuolleen läheisen puolesta ja saattavat hänet viimeiselle matkalleen Jumalan sanaan turvaten. Ylösnousemuksen sanoma antaa toivoa; vielä nähdään.
Hautajaisiin kuuluu myös kiitollisuus yhteisestä ajasta ja elämästä. Vainajasta puhuminen ja yhdessä muisteleminen lohduttavat. Hautaan siunaaminen rakentuu surun ja kuoleman kokemisen, seurakuntayhteyden sekä toivon ja ylösnousemususkon varaan.

Hautajaiset voivat olla tärkeä osa myös lapsen suruprosessia. Surussa lasten oloa helpottaa, kun heidän kanssaan keskustellaan asiasta. Yhdessä voidaan myös rukoilla Jumalan huolenpitoa ja voimia suruun.



Edellytykset
Pappi toimittaa kirkon jäsenen, siis kristityksi kastetun hautaan siunaamisen. Todettuaan kuoleman lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, ilmoittaa kuolemasta väestötietojärjestelmään ja antaa hautausluvan hautauksesta huolehtivalle omaiselle. Hautaan siunaaminen ja hautaus voidaan toimittaa, kun hautauslupa on saatu.

Jokaisella kristityksi kastetulla on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Hänelle kuuluu tämä oikeus, vaikka kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät tahtoisikaan siunausta.

Myös kirkkoon kuulumaton, kristityksi kastettu voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita. Jos vainajan kielteinen kanta on tiedossa, siunausta ei saa toimittaa, vaikka omaiset tätä toivoisivatkin.

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat toimivat myös yleisinä hautausmaina, joilta myös kirkkoon kuulumaton vainaja on oikeutettu saamaan hautasijan. Kaikilla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle.

 

 

Siunaustilaisuudesta sopiminen
 

Omaisten toivotaan käyvän henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastossa. Seurakunnan työntekijän kanssa sovitaan siunaustilaisuuden aika ja paikka. Samalla omaiset voivat esittää toiveensa siunaavasta papista ja kirkkomuusikosta. Toiveita pyritään noudattamaan sovittujen työ- ja vapaa-aika listojen puitteissa.
 

Hautauksiin, hautamaahan ja hautojen hoitoon liittyvissä asioissa yhteyshenkilö Hausjärven seurakunnassa on:

 

Saila Nummela

050 405 8040

saila.nummela(at)evl.fi

 

Tavallisesti vainajan siunaa oman seurakunnan virassa oleva pappi. Halutessaan omaiset voivat kuitenkin pyytää myös toisen seurakunnan tai eläkkeellä olevaa pappia siunaajaksi. Mikäli omaiset esittävät tämän pyynnön, jäävät myös toimituspalkkion ja matkakorvausten maksaminen vierailevalle papille omaisten hoidettavaksi.


 

Siunauskeskustelu
Siunauksen toimittava pappi ottaa omaisiin yhteyttä ennen hautausta ja sopii ajan siunauskeskustelulle. Tässä keskustelussa sovitaan tarkemmin siunaustoimituksen kulusta ja käytännön järjestelyistä. Siunauskeskusteluun voi valmistautua tutustumalla siunaustoimituksen kaavaan, joka on virsikirjan liiteosassa, toimitusten kirjassa sekä kirkon kotisivuilla www.evl.fi/Pyhät toimitukset/hautaan siunaaminen.

 

 

Hautapaikka
Hautapaikka hankitaan kirkkoherranviraston kautta. Hautapaikkaan vaikuttaa, onko kyseessä arkkuhautaus vai uurnan hautaaminen. Molemmat hautaustavat ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset.


 

Uurnahautaus
Uurnahautaus ja arkkuhautaus ovat tasavertaisia hautaustapoja. Hautaan siunaaminen tapahtuu lähes aina ennen tuhkausta. Hautaan siunaaminen toimitetaan uurnahautauksen yhteydessä samoin kuin arkkuhautauksessakin. Poikkeuksena on se, että siunauksen jälkeen arkku jää yleensä paikalleen kappelin alttarin eteen. Sieltä se siirretään hautaustoimiston kanssa sovitulla tavalla krematorioon.

Siunauksen jälkeen vainaja tuhkataan. Tuhka laitetaan maatuvasta aineesta tehtyyn uurnaan.

Tavallisimmin omaiset saavat tuhkauurnan noin viikon kuluttua siunauksesta uurnan hautaan laskemista varten. Uurnan hautaan laskeminen pidetään omaisten kanssa sovittavana aikana.

Uurna luovutetaan omaisille useimmiten siunauskappelissa. Hausjärvellä on tapana hiljentyä siunauskappeliin hetkeksi ennen uurnahaudalle lähtöä. Suntio ohjaa saattoväen haudalle.

 

 

Maahan kätkeminen
Uurnan hautaan laskemisen yhteydessä voidaan pitää lyhyt rukoushetki. Rukoushetken sisältö löytyy virsikirjan jumalanpalvelusliitteestä ja kirkollisten toimitusten kirjasta kohdasta ”Maahan kätkeminen”. Rukoushetkeä pitämään voi pyytää pappia tai muuta seurakunnan työntekijää, mutta omaiset voivat pitää rukoushetken myös keskenään. Maahan kätkemisessä joku omaisista laskee uurnan hautaan. Omaiset voivat luoda tämän jälkeen haudan umpeen.

Tuhka voidaan laittaa uurnassa arkku- tai uurnahautaan. Tuhka on hautaustoimilain mukaan haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Tuhka voidaan myös sirotella, muulle sopivalle maa-alueelle tai vesistöön. Tuhkan sijoittamisesta säädetään lailla.

 

 

Kuolemasta ilmoittaminen
Kuolinilmoitus on tapana julkaista paikkakunnan sanomalehdessä. Siinä voidaan myös esittää kutsu siunaus- ja muistotilaisuuteen. Jos ilmoitus julkaistaan hautauksen jälkeen, voidaan samalla kiittää osanotosta. Monet seurakunnat ilmoittavat kirkossa luetut tiedot myös paikallislehdessä. Jos omaiset eivät halua tätä, heidän kannattaa ilmoittaa toivomuksensa seurakunnalle etukäteen esimerkiksi jo siunausaikaa sovittaessa.


Jumalanpalveluksessa rukoillaan seurakunnan kuolleiden jäsenten ja heidän omaisten puolesta. Tämä tapahtuu yleensä siunausta seuraavan sunnuntain pääjumalanpalveluksessa Hausjärven kirkossa. Seurakunnan kirkkoherranvirastosta voi varmistaa, minkä sunnuntain jumalanpalveluksessa vainajaa muistetaan. Usein omaiset tulevat kuuntelemaan vainajan muistamista. Vainajan nimi liitetään tuolloin seurakunnan yhteiseen esirukoukseen ja hänelle sytytetään muistokynttilä. Kun vainajan nimi mainitaan, omaiset voivat nousta kirkon penkissä kunnioittamaan läheisensä muistoa. Vainajan nimi luetaan myös pyhäinpäivänä oman seurakunnan jumalanpalveluksessa ja hänen muistokseen sytytetään kynttilä. Näihin jumalanpalveluksiin omaiset ovat erityisen tervetulleita.


Sanomakellot on vanha tapa ilmoittaa seurakunnan jäsenen poismenosta. Kellojen soittamisen ajankohdasta voi sopia seurakunnan kanssa. Virsikirjan liiteosassa on rukous sanomakellojen soidessa.

 

Hautajaisiin kutsutaan yleensä vainajan suku ja ystävät. Kutsu voi olla avoin lehden kuolinilmoituksen yhteydessä esitetty kutsu. Kutsua voi myös puhelimitse, kirjeellä tai kortilla. Hautajaiset voi pitää myös pienessä perhepiirissä. Lapset on yleensä hyvä ottaa hautajaisiin mukaan ja heidän kanssaan kannattaa keskustella surusta.


 

Virret ja muu musiikki
Surun keskellä sanat eivät aina tuo lohtua eivätkä onnistu kuvaamaan kaipausta. Musiikki voi lohduttaa ja kantaa raskaalla hetkellä, tuoda toivoa ja antaa tunteille väylän. Musiikki on tärkeä osa siunaustilaisuutta. Siunaustilaisuuteen kuuluu yleensä urkumusiikkia, virsiä sekä mahdollisia musiikkiesityksiä. Myös haudalla voidaan yhdessä veisata virsi. Samoin muistotilaisuuteen voivat kuulua virret ja muu hengellinen musiikki.


Siunaustilaisuudessa virsiä lauletaan toimituksen rakenteesta riippuen kaksi tai kolme. Virsien valinnassa on hyvä huomioida niiden sopivuus tilaisuuden sisältöön. Myös mahdollisen muun musiikin tulee sopia toimituksen sisältöön. Musiikista vastaa kanttori, jonka kanssa tulee keskustella asiasta.

 


Suosittuja virsiä
Siunaustilaisuudessa suosittuja virsiä ovat esimerkiksi virret; Maa on niin kaunis (30), Päivä vain ja hetki kerrallansa (338), Kiitos sulle, Jumalani (341), Herra kädelläsi, asua mä saan (517) ja Oi Herra, jos mä matkamies maan (631). Virreksi voi valita myös kuolleelle läheiselle tai omaisille tärkeän ja sopivan virren. Hautaansiunaamistoimitukseen sopivia lauluja löytyy myös virsikirjan uusimmasta jumalanpalvelusliitteestä (numerot 825 - 829).


Herra kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. (Virsi 517)

 

Siunaustilaisuus
 

Hautajaiskäytännöt vaihtelevat eri seurakunnissa paikkakunnittain. Omaiset voivat keskustella siunauskaavan eri vaihtoehdoista ja omista toiveistaan siunaavan papin ja kanttorin kanssa.


Siunaustilaisuudessa arkku on asetettu valmiiksi kirkon tai kappelin alttarin eteen. Arkun pääpuoli on alttariin päin.

Hausjärven siunauskappelissa lähimmät omaiset istuvat ensimmäisessä penkkirivissä. Kirkossa vainajan lähimmät omaiset istuvat takaa katsottaessa oikeanpuoleisessa etupenkissä, vasemmalle asettuvat seuraavaksi lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mahdolliset viralliset lähetystöt asettuvat vasemmalle. Muut hautajaisvieraat voivat valita paikkansa vapaasti.



Siunaustilaisuuden käsiohjelma

Vainajan omaiset voivat tehdä siunaustilaisuuteen käsiohjelman. Ohjelman sisällöstä tulee neuvotella papin kanssa, koska siunaustilaisuus noudattaa kirkkokäsikirjan kaavaa. Ohjelmalehtisen kannessa voi olla risti ja sen vieressä tai alla vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä siunaustilaisuuden aika ja paikka.

Ohjelman sisäaukeamalle laitetaan tilaisuuden ohjelma sekä urkukappaleiden, musiikki- ja lauluesitysten nimet ja esittäjät. Lisäksi siihen kirjataan siunaavan papin nimi. Ohjelma voi olla sisäaukeaman vasemmalla puolella ja virsien sanat oikealla puolella, virret voivat jatkua myös takasivulle. Ohjelmalehtisen lopussa ilmoitetaan muistotilaisuuden paikka.

Hautaan siunaaminen etenee esimerkiksi seuraavasti:
• Alkusoitto
• Virsi
• Alkusiunaus
• Johdantosanat
• (Yhteinen rippi, vapaaehtoinen)
• Psalmi
• Rukous
• Raamatunluku ja papin puhe
• (Uskontunnustus, vapaaehtoinen)
• Siunaussanat
• (Virsi, vapaaehtoinen)
• Rukous
• Isä meidän
• Herran siunaus
• Virsi
• Päätösmusiikki

Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat. Seurakunta nousee seisomaan uskontunnustuksen ja siunaamisen ajaksi. Muistokukkien ja seppelten lasku tapahtuu joko kappelissa tai haudalla. Jos kukat lasketaan kappelissa, on sen sijoittaminen toimituksen kaavaan neuvoteltavissa siunaavan papin kanssa.

Ensimmäisinä laskevat kukkalaitteensa lähiomaiset. Heidän jälkeensä on sukulaisten, ystävien ja järjestöjen vuoro. Tervehdystä esitettäessä seisotaan hetki hiljaa arkun tai hautakummun äärellä, luetaan tervehdys ja sen esittäjien nimet ja asetetaan kukkalaite haudalle. Ennen poistumista on tapana hiljentyä hetkeksi ja sitten tervehtiä lähintä omaista. Jos kukkatervehdys on esitetty jo kappelissa, kukat lasketaan haudalle lukematta tervehdystä uudelleen.

Jos vainaja toimitetaan tuhkattavaksi, arkku jää kappeliin alttarin eteen. Saattoväki voi viedä kukat siunaustoimituksen jälkeen sille hautapaikalle, johon vainajan tuhka myöhemmin kätketään tai vaihtoehtoisesti hautausmaan muistokivelle, jos tuhka kätketään muualle kuin Hausjärven hautausmaahan.


Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kappelista.

 

Valokuvaus
Siunaustilaisuudessa valokuvatessa on syytä noudattaa erityistä hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta omaisia kohtaan. Tilaisuuden kulkua eikä siihen osallistuvia tule valokuvauksella millään tavalla häiritä. Paras tapa on, että omaiset sopivat etukäteen yhden asiansa osaavan henkilön kanssa, että tämä hoitaa kuvauksen.

Kuvaaja sopii siunaavan papin kanssa mistä ja milloin hän voi kuvata ilman että se häiritsee toimitusta. Omaiset voivat myös sopia papin kanssa, että tämä ilmoittaa tilaisuuden alussa toiveen, ettei tilaisuudessa kuvattaisi ja kertoo, että kuvauksen hoitaa tehtävään pyydetty valokuvaaja. Videokuvausta koskevat samat ohjeet.

 

 

Saatto haudalle

Suntio opastaa kantajia ja näyttää saattoväelle tien kappelilta haudalle sekä laittaa ohjausautomatiikalla saattokellot soimaan.

 

Arkkua kannetaan arkun jalkopää edellä. Hausjärvellä noudatetaan perinteistä kristillistä tapaa, jolloin vainaja haudataan pää länsisuuntaan, kasvot kohti itää ja ylösnousemuksen aamua.
Hautausmaalla tilaisuuden suntio kulkee arkun edellä ja omaiset arkun jäljessä. Kantajia valitaan yleensä kuusi, joskus myös neljä tai kahdeksan ja asiasta on syytä sopia etukäteen. Kantajina toimivat yleensä vainajan lähimmät miespuoliset sukulaiset, ystävät tai työtoverit. Myös nainen voi olla arkun kantaja.

 

Pappi tai suntio kutsuu kantajat, jotka asettuvat arkun ympärille. Vainajalle lähimmät kantajat asettuvat arkun pääpuoleen eli takimmaisiksi, lähin omainen sijoittuu vainajan sydämen puolelle. Pääpuoleen voi valita myös vahvimmat kantajat.

 

Kantajat napittavat päällystakkinsa, panevat lakin päähänsä ja kantavat arkun saattomusiikin soidessa kappelin edessä odottavalle saattovaunulle.


Arkkua laskettaessa miehet ottavat hatut päästään, kantajat vasta laskettuaan arkun hautaan. Samoin miehet paljastavat päänsä omaa kukkatervehdystä esitettäessä sekä silloin, kun siunaus toimitetaan haudalla ja pappi heittää multaa arkun päälle. Lähiomaiset voivat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Siten he osaltaan aloittavat haudan peittämisen. Tämän jälkeen haudan päälle asetetaan kansi, jolle kukat lasketaan. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

 

 

Ohjeita kantajille

Suntio opastaa kantajia kappelissa ja haudalla. Kantajia valitessa olisi suotavaa, että suunnilleen samanpituiset kantajat olisivat pareina. On suositeltavaa käyttää käsineitä.

Kantoliinat asetetaan viistoon selän ja uloimman olkapään yli. Kantajat ottavat kantoliinasta tukevan otteen samalta korkeudelta, heti arkun kannen alapuolelta. Toisella kädellä pidetään kiinni uloimman olkapään yli tulevasta kantoliinasta. Saattovaunulle tultaessa kantoliina lasketaan mytyssä vaunulle. Liinaa ei tässä vaiheessa tarvitse rullata, ettei kantajille jää eripituinen määrä rullaa hautaan laskua varten.

Jos arkussa on kantokahvat, niitä käytetään siirryttäessä kappelista tai kirkosta ulos saattovaunun luo.

 

Kantajat kulkevat omilla paikoillaan vaunun sivulla ja kuljettavat vaunua sen laidalla olevasta kaiteesta kiinni pitäen.

 

Haudalle saavuttaessa kantajat asettavat jälleen kantoliinat aiemmin selostetulla tavalla. Saadakseen vahvemman kanto- ja nosto-otteen, kantajat tarttuvat kantoliinasta kiinni arkun kannen yläpuolelta.

Kantajat asettuvat seisomaan haudan pitkille sivuille. Olkapäällä oleva kantoliina heitetään taaksepäin ja käsi viedään nopeasti eteen toisen käden viereen niin, että kädet ovat peräkkäin kantoliinalla. Kantoliinaa ei saa pyörittää käden ympärille.

 

Arkku lasketaan hitaasti ja tasaisesti kunnes se on tukevasti haudan pohjalla. Haudalla sovitaan, kumpi puoli irrottaa kantoliinat ja kumpi puoli nostaa ne haudasta ylös.

 

Tämän jälkeen kantajat paljastavat päänsä, osoittavat viimeisen kunnioituksensa vainajalle hiljentymällä katsomaan haudassa olevaa arkkua. Kaksi kantajaa jää haudalle muiden siirtyessä sivuun. He asettavat haudan päälle siirrettävän hautakannen paikoilleen.

Kirkkosiunauksessa toimitaan muuten samoin, paitsi kantajien on oltava kirkossa hyvissä ajoin, jotta arkku saadaan sisälle kirkon kuoriosaan. Siunauksen jälkeen arkku nostetaan hautaustoimiston autoon ja hautausmaalla autosta pois hautaan laskua varten tai kuljetetaan tuhkattavaksi.

 

 

Muistotilaisuus
 

Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset yleensä kokoontuvat vainajan muistotilaisuuteen. Sukulaisilla ja ystävillä on silloin mahdollisuus muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja lohduttaa toisiaan surussa.

Yleensä joku omaisista esittää haudalla kutsun muistotilaisuuteen. Siitä voidaan ilmoittaa myös käsiohjelmassa, sanomalehden kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti etukäteen.

Muistotilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi Hausjärven Vanhassa Pappilassa, Mommilan seurakuntatuvalla,Ryttylän kirkolla tai Oitin seurakuntatalolla. Näiden tilojen varaus tapahtuu kirkkoherranvirastossa. Muistotilaisuus voidaan pitää myös esim. seuratalolla, vainajan tai omaisten kodissa.

Muistotilaisuuden viettämiseen ei ole virallista kaavaa. Yleensä omaiset järjestävät sen vainajan toiveita ja elämäntapaa kunnioittaen. Tilaisuuden ohjelma voi rakentua muistosanojen, pyydettyjen puheenvuorojen, virsien ja muun musiikin varaan. Myös vapaalle sanalle on hyvä tarjota mahdollisuus.

Paikalliset tavat ja perinteet vaihtelevat muistotilaisuuksienkin osalta. Papilla ja kanttorilla on usein kokemusta muistotilaisuuksista, joten heiltä voi kysyä erilaisista käytännöistä. Muistotilaisuudessa on usein kahvi- tai ruokatarjoilu.
 


Adressien lukeminen
Tilaisuudessa on yleensä tapana lukea myös saapuneet adressit. Lukija kannattaa sopia etukäteen. Adressit on hyvä ottaa valmiiksi pois kuoristaan ja avata ne oikeasta kohdasta ennen lukemishetkeä. Lukijan on hyvä tutustua adressien teksteihin ennakolta esimerkiksi mahdollisten vaikeiden nimien takia. Lukija ei mainitse vainajan nimeä jokaisen adressin kohdalla, ainoastaan ensimmäisen. Adressien lukeminen voi jäädä kokonaan poiskin. Sen sijaan joku omaisista voi kiittää osanotosta.
 


Muistopöytä
Muistotilaisuutta varten voidaan laittaa esille muistopöytä. Pöydälle laitetaan valkea liina, kynttilä, vainajan kuva ja kukkia. Jos pöytä on riittävän iso, sille voidaan asettaa myös saapuneet adressit. Muutakin vainajaan liittyvää voidaan laittaa esille muistotilaisuudessa. Kuolleen läheisen elämänkaari valokuvin on kaunis tapa, joka muistuttaa hautajaisvieraille hyvistä yhteisistä muistoista.

Halutessaan omaiset voivat pyytää pappia ja kanttoria osallistumaan muistotilaisuuteen. Asiasta on hyvä sopia hyvissä ajoin etukäteen, esimerkiksi siunauskeskustelun yhteydessä. Vasta siunaustoimituksen jälkeen esitettyä kutsua papin saattaa olla mahdotonta noudattaa, vaikka itse niin tahtoisikin.


Pappi voi tarvittaessa toimia myös muistotilaisuuden ohjaajana, jos omaiset eivät tunne voimiensa riittävän tehtävään. Kanttori voi niin sovittaessa huolehtia tilaisuuden musiikista. Virsistä on myös hyvä sopia etukäteen.

Muistotilaisuuden lopuksi joku omaisista voi kiittää mukana olleita osanotosta. Myöhemmin voi julkaista kiitoksen sanomalehdessä tai lähettää kiitoskortin tai – kirjeen vainajan muistoa kunnioittaneille.

 

 

Suruliputus
Surua ilmaistaan vetämällä lippu puolitankoon. Yleisen tavan mukaan kuolinpäivänä suruliputetaan vainajan kodissa ja usein myös hänen työpaikallaan. Liputus aloitetaan heti kuolemantapauksen tultua tietoon. Jos kuolema tapahtuu illalla, lippu vedetään puolitankoon seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä voidaan liputtaa sekä vainajan kodissa että muistotilaisuuden pitopaikassa. Aamulla lippu nostetaan puolitankoon. Kun ruumiinsiunaus on toimitettu ja hautaustilaisuus pidetty, voivat omaiset nostaa lipun muistojuhlan pitopaikassa loppupäiväksi ylös. Tällöin Suomen lippu osoittaa vainajalle viimeistä tervehdystä. Liputus päättyy auringon laskiessa tai viimeistään kello 21.

Suruliputuksessa lippu nostetaan ensin ylös ja lasketaan sitten noin 1/3 osan lipputangon mittaa alas. Lipun alareuna tulee tangon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin aivan ylös ja sen jälkeen lasketaan alas. Jos kuolin- tai hautauspäivä on virallinen liputuspäivä, surutalossa pidetään tavanomainen suruliputus.

Jos useita lippuja käytetään siunaustilaisuudessa, Suomen lippu asetetaan kuoriin vasemmalle puolelle. Järjestöjen lipuista valtakunnallisen järjestön lippu sijoitetaan Suomen lipun vasemmalle puolelle, paikallisen järjestön lippu oikealle puolelle. Lippuja kannettaessa Suomen lippua kannetaan edellä ja sillä tulee olla airuet.
 

Tukea suruun
”Ja Jeesus itki." (Joh 11:36)

Ihmisinä kuljemme kaikki kohti kuolemaa, ja tämä tekee kaikista päivistämme ainutlaatuisen arvokkaita. Kuoleman lopullisuutta ja väistämättömyyttä on silti vaikeaa ymmärtää, saati hyväksyä. Suru omasta tai läheisen kuolemasta voi tuntua rannattomalta.

Läheisen ihmisen kuolemasta voi kuitenkin selvitä, askel kerrallaan, surua jakaen. Kirkon työntekijät haluavat olla tukenasi, kun kuolema koskettaa. Ota yhteyttä sairaalan tai paikallisen seurakuntasi pappiin tai diakoniatyöntekijään ja kerro tilanteesi.

Papit ja seurakunnan muut työntekijät auttavat sinua muussakin kuin hautajaisten järjestämisessä. He tukevat surussa kuoleman lähestyessä ja kuoleman jälkeen, rukoillen ja kuunnellen. Hausjärven seurakunnassa järjestetään sururyhmä kaksi kertaa vuodessa. Sururyhmään lähetetään kutsu läheisensä menettäneille puolivuosittain. Myös käytännön asioihin voi pyytää apua seurakunnasta.


Kristinuskon mukaan elämä ei pääty kuolemaan. Meille on annettu toivo kuolemanjälkeisestä elämästä. Kuolema on portti tulevaan elämään: voimme jättäytyä turvallisin mielin Jumalan käsiin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkkoherranvirasto

Pappilantie 59
12210 Hausjärvi
Virasto on avoinna  ma-pe klo 9-13, sovittaessa myös muuhun aikaan.

HUOM! To-pe 21.-22.12. sekä ke 27.12. kirkkoherranvirasto, taloustoimisto sekä hautausmaatoimisto suljettu. Kiireellisissä asioissa, esim. hautaukseen liittyvissä asioissa, voi ottaa yhteyttä päivystävään pappiin, p. 044 7474 071, arkisin klo 9-13.

p: 044 402 3388, klo 9-13


**@**

Laskutusosoite:

Verkkolaskuosoite: 003701459999

paperilasku:

Kirkon palvelukeskus

Hausjärven seurakunta

++3151++

PL 378

00026 Basware

Oikopolut: