Elämässä tulee syviä epäonnistumisen hetkiä, jolloin on tehnyt väärin ja loukannut toista. Synti tuhoaa ja rikkoo yhteyttä läheisiin ja Luojaan. Syyllisyys voi jäädä painamaan mieltä. Pahaa oloa voi purkaa ripin avulla. Ripissä voi tunnustaa syntinsä ja saada ne myös Jeesuksen lupauksen mukaan anteeksi.
Synnin voi tunnustaa Jumalalle yhteisessä jumalanpalveluksessa, hiljaisessa rukouksessa tai henkilökohtaisessa ripissä. Ripittäytyä voi papille, muulle seurakunnan työntekijälle tai toiselle seurakuntalaiselle. Ripin vastaanottajaa sitoo aina vaitiolovelvollisuus.

Rippiin voi liittyä myös sielunhoidollisia keskusteluja, joissa mietitään yhdessä elämäntilannetta ja etsitään ratkaisua monenlaisiin elämän kysymyksiin. Tällaisia luottamuksellisia keskusteluja papin kanssa käydään usein ilman ripittäytymistäkin.

Rippisalaisuus

Rippisalaisuus eli ehdoton vaitiolovelvollisuus kaikista ripissä esille tulleista asioista velvoittaa jokaista ripin vastaanottajaa. Yksityinen sielunhoito ja rippi kuuluvat seurakunnissa papin erityisiin tehtäviin. Kirkkolaissa on säädetty papin rippisalaisuudesta seuraavasti: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.”

Papin kanssa voi siis jutella luottamuksellisesti mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Esimerkiksi oman paikallisseurakuntasi papille voi soittaa, mennä tapaamaan häntä päivystysaikana tai pyytää juttelemaan jonkin kirkollisen tilaisuuden yhteydessä.